Romanttinen getaway Pariisissa

Pariisi. Romanttinen Pariisi. Uh, iiiihhana! Torstaina puolen päivän aikaan pönötin ko. miljoonakaupungin yhdellä asemalla (jossa taitaa olla neljä kerrosta) ja vain hetken hortoiltuani tapasin ystävän. Ystävän, jonka halaus oli niin lämmin, ettei tarvinu miettiä olenko tervetullut vaiko en. <3 Ihana Sannu <3

Siitä me sitten ruuan ja viinin voimin marssittiin Riemukaarelle... jonne mentiin erittäin vilkkaasti liikennöidyn liikenneympyrän läpi. Reitti kohteeseenhan olis kulkenu oikeasti maan alta. Ja ihan syystä. :D Mutta kaks pohjalaista... Käpsyteltiin Champs-Elyseetä pitkin vesisateessa... sateenvarjo nurinperin ja melkein onnistuin telomaan jonkun naisen sille. Puikkastiin "ihan vaan hetkeksi" (1h) kahville sadetta pitelemään ja vaihtamaan kuulumisia. Mentiin "sadetta pitelemään" myös Louvreen (josta löytyy mm. Seinäjoen Maila-Jussien patsas sekä joku Mona-Lisa tms.) ja Notre Dameen. Illalla istahdettiin alas, syötiin hyvin ja tissuteltiin pari viinilasillista. Oikein hyvä avaus tulevaan viikonloppuun... =)

Pari lukkoa rakkauden sillalla... Näitä riitti. Niin paljonl, ettei ihmismieli ymmärrä.

Tuntemattoman sotilaan hauta Riemukaaren alla.

I- maailmansodas kaatuneiden nimiä.

Louvressa oli melko vaatimatonta....

Ilman Wikipediaa/Google Translatoria ei tämäkään teos auennu. :D

Notre Dame ehtoopuolella.

Perjantaiaamuna maalaistyttö meni kesämökkejä katsomaan Sannun olessa työhaastiksessa. Versaillesissa sattuu olemaan yks semmonen pieni tönö, jossa pruukas punkata kaikenlaista sakkia. Mm. Ludwigeja Marie-Antoinette. Myönnän, palatsi oli hieman hienompi, kuin suomalainen kesämökki ja siellä tepastellessa aikaa kulahti muutama tunti. Paikassa tarvi suunnistaa kartan kanssa... :D

Versailles'n palatsi

Melkosen vaatimattomat petivaatteet tossa kuninkaan sängyssä...

Ihan olemattomat oli koristelutkin....

Mutta kuningattarellahan on oltava oma makuuhuone ja sänky.

Tännekään ei voinu lähteä ilman karttaa...

Jos ne valkeilla ratsuilla saapuvat prinssit on ton näkösiä, niin mielummin olen sinkku. Kiitos.

Kultaloiston jälkeen oli hyvä palata arkielämään. Siispä suunnaksi The Great Canadian -sporttibaari, sillä luvassahan oli sitä yhtä ja ainoaa! Jääkiekkoa! Sannun kanssa äijäiltiin juomalla kaljaa ja tilaamalla LIHAlautanen. (Siis kyllä, pelkkää lihaa lounaaksi). Tappio Ruotsia vastaan kirvelsi hieman mieltä, mutta ei me jääty siihen kierimään ollenkaan... Sellainenhan ei kuulu suomalaiseen luonteeseen yhtään :D

Äijät. :D

Seine ja Notre Dame

Illalla pistettiin levylautaselle Leeviä, Kolmatta Naista, Ilkka Alankoa jne. ja pohdittiin suomalaista melankolista mielenmaisemaa. Saatoimme ehkä myös laulaa ;) Ja nauraa! :) Illan suosikiksi nousi Leevi ja Elina, mitä mä teen -kappale. ("On kai pakko laittaa lapset laitokseen") Viinipullokin saatiin pienen manaamisen jälkeen auki ja juotua vaikkakin seassa saattoi olla hieman jotain putua... Mitä se kokkailu olisikaan ilman laadukasta ja kallista viiniä (alle kolme euroa pullo). Ruokaa tehtiin hartaudella 3 tuntia ja saatiin aikaan kenialaiset pöperöt, jotka naposteltiin tällä kertaa Placebon tahdissa. Piipahdettiin rummut pitkällä vielä paikallisessa pubissa kaljalla. Puoli kolmen aikaan kellahdettiin vattan viereen maate eikä unta tarvinu paljoa odotella.

Näin tytöt aloittaa kokkailun...

Ja suodattaa viinin teesiivilällä, koska korkki oli pakko murskata pullon sisään :D

Irion valmistusta

Chapati

Mullakin oli näpit pelissä...

Osa valmiista ateriasta. :D 

Ja sitten kaljalle. ;)

Lauantaina suunnattiin takas keskustaan ja napattiin Martsu asemalta kyytiin. Haettiin intialaisesta vähän lisää närästystä ja sitten suunnattiin meidän hostellille, joka siis oli romanttinen kattohuoneisto, uuh. Tosin pienenä yllärinä tuli se, ettei hostellin fasiliteetteihin kuulunu sänky, lakanat saatika paskapaperi. Noooh, onneksi prioriteetit oli sillain kohdallaan, että meillä oli kuitenkin henkilövaaka sekä pyykkikone jne. :) Ja pieni patteri, jolla jääkylmän huoneen voi lämmittää sellaisiin celsiusasteisiin, ettei välttämättä tarvi esim. neuletakkia nukkuessa. 

Ai miten niin vilakka? Takkia ei passannu riisua... 

Jokaisessa kunnon hotellissa on henkilövaaka. On tärkeä.

Siihen vaan lusikkaan sitten...

Tämä tärkeä.

Mentiin kahvilan ja "rakkauden seinän" kautta Sacre Couerille (päivän turistisuoritus). Se oli ihan kiva pieni tönö, jossa näytti olevan joku pieni patsas sudenpennusta vannomas valaa oven yläpuolella. Sanoin ajatukseni ääneen, jolloin uskonnonopettajamme Sannu lähes närkästyneenä vahvalla kotiäänellä tuumas "Se on JEESUS!" :D Repeiltiin ihan kippurassa tälle pienelle sivistyspläjäykselle. :D Siitä sitten tukka putkella katsomaan jääkiekkoa! Ihanaa! :) Tunnelma oli katossa ja olut törkeän kallista. (Ihan sama!) Ja voin kertoa, että baarissa ei varmaan kellekään jääny epäselväksi kumpaa joukkuetta mä kannustin. Ja niin vaan pojat toi meille pronssia, ou jeah!!! Meidän pöydässä se ainakin kuului ja näkyi! Jos musta ois poistanu äänen ja laittanu tilalle tekstityksen, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä tekstitys ois seuraavanlainen: !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Välissä saattoi olla myös muutama sana. Sellaisia kuin hyvä, Suomi, jee, nannaa ja ihanaa. Voi että, tunnelma oli kyllä katossa, vaikka osa telkkareista näytti rugbya ja jääkiekko tuli ilman selostusta. Taustalla raikui vain rugby selostus, mutta ei se mitään. =)

Siellähän se sudenpentu/Jeesus taustalla pönöttää :)

Sacre Couerin kukkulalta kaupunkiin kuvattuna.

Ikkunaluukkuja :)

Rakkauden seinä. Melko monella kielellä luki ne taikasanat. Ja me sitten romantisoitiin tätä meidän lomaa :)

Rakastuin erilaisiin kahviloihin ja pubeihin! <3

Ja talojen yksityiskohtiin!

Jei! Hyvä SUOMI!!!

Kiekkokansaa :)

Ja koska Suomi sai pronssia, voi sitä aina vähän juhlia. Erinäiset asiahaarat johti siihen, että Sannu suuntasi hoitamaan pari velvollisuutta ja me Martsun kanssa jatkettiin iltaa parin kuulapään kans. Irkkupubissa kumottiin kolpakoita ja neuleet (!) päällä jatkettiin vielä baariin. Mehän siis ei oltu varauduttu siihen, mutta pojat ikäänkuin päätti meidän puolesta, että tytöt jatkaa vielä matkaa heidän kanssa. Kukkahatut siis pois päästä ja menoksi. Taksin ikkunasta kateltiin öistä Pariisia ja voidaan sanoa, että samalla turistisuoritettiin mm. Eiffel ja aukio, jossa tapahtui Ranskan vallankumous. Kaupunki näytti eksoottiselta valaistuna ja muutaman bissen jälkeen... 

Neuleet päällä baanailemaan. Kukkahattu laitettiin kuvan ottamisen ajaksi piiloon. 

Iltahan oli vallan rattoisa ja koska pojilla oli työpaikkaetuja, niin illan laskukin oli sopivan huokea. Kuitissa luki pöytänumeron vieressä tunnus LEGION ja summaa oli sopivasti pyöristetty. Neljän aikaan maailman suloisin taksikuski huolehti meidät ruokailemaan (etti meille ruokapaikan ja ootti että saatiin ostokset tehtyä) ja kuljetti turvallisesti meidän romanttiseen huoneistoon. Taksimittari kun ei vipattanukaan samaa tahtia kuin Suomessa, niin tällainen taksilla ruokailemaan on mahdollista. :D Kerran elämässä tämmönenkin reissu. Hostellihuoneessa likat laitto patterin täysille ja heittäyty sohvalle lusikkaan parin viltin alle kello 5:07. Kello 5:08 molemmat on ollu täydessä unessa.

Missä on shotit ja parit oluet?

Aamu valkeni alle neljän tunnin vapinan jälkeen hieman krapulaisena. Molemmat haaveili vain ja ainostaan Kölnistä sekä Martsun sängystä. Mutta turisti ja suorittaja. Ei muuta ku ylös ja kahvia sekä croisantteja naamariin. Matka jatkui katakombeille turistisuorittamaan. Darran maku suussa jonotettiin n. 1,5h katakombeille (jonossa voi kirjottaa postikortit, syödä darrapitsaa ja juoda kahvia) ja valuttiin maan alle. Katakombien ilmanala ei kuulemma passaa sydänsairaille... Mutta entäs me? Syvällä maan alla, kapeilla ja pienillä käytävillä meinas vähän viemistää. Huh, onneksi ei ollu mitään ihmispelkoa päällä :D 

Katakombeilla oli kaks luuta ristissä.

Melko särmä pinkka...

Hyvää krapulapäivää...

Pala meidän romantiikan pesää ja turisti opiskelemas karttaa.

Voit kirjoittaa postikortit myös näin...

Katakombeista ulos päästyämme tehtiin pari postikorttiostosta. Ja nyt täytyy mainita tästä ranskalaisten "epäystävällisyydestä", josta olin kuullu ennen lähtöä. En kertaakaan kokenu semmosta. Setä kassalla näki, että mulla on kartta kädessä. Ja kysyi; tiedättekö minne olette menossa seuraavaksi? Tarvitsetteko apua? Olin ihan hämmentynyt tästä! Iiiihana mies. Ei muuten ollu mikään rumakaan ;)

Valuttiin johki satunnaiseen kahvilaan nauttimaan lämpöisestä kevätauringosta ja alettiin haikeilla kun pitää pian lähteä. Viimenen turistisuoritus tais olla Eiffel-torni, jonka juurella käytiin pönöttämäs. Ja syötiin Nutella-lättyjä :) Treffattiin Sannu kahvilassa, kiskottiin brie-patongit rapalaa taittamaan, shopattiin jokunen muisto ja sitten olikin jo tuli perseen alla. Sannun kanssa viimeiset rutistukset ja haikea fiilis täytti suomalaisen melankolisen mielenmaiseman. Ihana reissu! Uskomaton määrä naurua (poskilihastreeni suoritettu) ja itsensä sivistämistä nähtävyyksillä (oikeasti Wikipedian kautta se lopullinen sivistäytyminen tapahtuu).

Vipa vilkasu. Ei näkyny kellonsoittajaa...

Kahvittelua...

Mikkä silmäpussit? En oo nähny.

<3

Turre ja Eiffel -torni. :)

Kettu kuittaa, kiittää ja kumartaa. Mitä kaikkea kivaa voikaan seurata siitä, kun hiljaiselon jälkeen uskaltaa ottaa yhteyttä ystävään ja kysyä seuraksi/oppaaksi Pariisissa? Viikonloppu johti siihen, että jatkossa yhteydenpito on varmasti tiiviimpää ja vastavierailua Keniaan on suunniteltu jo jonkin aikaa :)

Merci!

Tästä vielä jokaiselle muistutuksena että mitenkäs se Leevien biisi Elina, mitä mä teen. menee.

-elsa